keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Urheilusta ja muusta

Terve! Urheileminen ja liikkuminen on kivaa. Vaikka se ei tietysti aina olekaan kovin mukavaa, mutta kuitenkin. Seuraavaksi suuntaan salibandyharjoituksiin, jotka ovat jo kauden kolmanneksi viimeiset. Sitten sekin on kevään osaalta aikalailla paketissa.

Vihreän pikakiiturin, eli siis armeijan vanhan polkupyörän, huolsin kuntoon. Viritinpä hajonneen dynamonkin kuntoon. Se nyt ei vaatinut muuta kuin jonkun verkkovirtamuuntajan ja leathermanin. Siitä sitten vaan niks ja naks, ja entisen viesti-säkin rutiinilla johdon kuorinta. Seuraava vaihe oli helppo, liitä näin syntynyt johto dynamoon ja siitä valaisimeen. Pyörä pyörimään ja niin sanotusti valoja päälle!

Eilen luin Carlo Ginzburgin teoksen Juusto ja madot. Oli muuten mielenkiintoinen. Muutenkin olen lukemassa siis yhteen talous- ja sosiaalihistorian tiedekuntatenttiin ja tenttikirjallisuus poikkeaa erittäin positiivisella tavalla tavanomaisesta poliittisen historian tenttikirjallisuudesta. Mikrohistoriaa ja mentaalihistoriaa, mikäs siinä! Kannattaa ainakin vilkaista.

Myös ensimmäiset kaksi kh-vuorokautta plakkarissa. Ehkä lisää tiedossa syksymmällä, jos vaikka pääsisi Seniorin kanssa tasoihin. ;)

Ja sitten valmistautumaan treeneihin. Muistakaahan kaikki liikkua! (Ja olla jouten, kun sen hetki on)

torstai 1. huhtikuuta 2010

Aika

Aika mielenkiintoinen asia tuo aika. Aiheeseen liittyen suosittelen selaamaan E.P. Thompsonin artikkelin Aika, työkuri ja teollinen kapitalismi.

Mielenkiintoisia kommentteja ajan käsityksestä. Huomaan itsekin välillä ajattelevani hieman samaan suuntaan, kuin 1700-luvun Engalnnissa. Käytettyä aikaa ei saa koskaan takaisin, kannattaa käyttää jokainen hetki hyödyllisesti! No juu, ajankäytön tehokkuus on tietysti hyödyllinen taito. Varsinkin jos täytyy aikaansaada. Mietitäänpä vaikka sitä, kuinka rahvaan joutilaisuus oli kaiken pahan alku ja juuri. Työnantajan ratkaisu: maksetaan niin vähän palkkaa, että työläisen on pakko tehdä niin pitkää työpäivää, että on sen jälkeen niin uupunut, ettei jaksa enää mellastaa tai ryypiskellä. Logiikkahan tuokin, mutta minä kyllä nousisin vastarintaan.

Joutilaisuus kunniaan! Joutilaisuus ei ole paha asia, paitsi ehkä sitten jos ei muuta teekään kuin ole jouten. Joutilaisuus antaa aivolle mahdollisuuden työstää ajatuksia ilman turhia rasituksia. Minun kohdalla siitä ei tulisi yhtään mitään, jos täytyisi koko ajan toimia. Ajattelutyössä ei voi laskea tehokkuutta, toisin kuin jossain muussa. Ajatusten irroittaminen työstettävästä asiasta on usein parempi ratkaisu, kuin väkisin eteenpäin puskeminen joka ei vie eteen eikä taakse. Tätä tekstiä kirjoittaessani toteutan juuri sitä. Kirjastossa lukemassa, mutta enpä luekaan, vaan kirjoitan.