maanantai 27. helmikuuta 2012

Maaliskuussa 1942

Salpalinjan salat blogissa mietittiin lumen vaikutusta talven 1940–41 linnoitustöihin. Välittömästi tämän luettuani alkoi päässäni muodostua kuvaa arkistomuistiinpanoista, joihin olin tehnyt merkintöjä lumen siirtämisestä. Tätä oli ryhdyttävä tarkistamaan. Onneksi muistiinpanoni on organisoitu kohtuullisen järkevästi ja muistin noin suunnilleen, että kyseiset muistiinpanot tein Ilmavoimien esikunnan jostain mapista.

Muistiinpanot löytyivätkin ja kyseessä oli Linnoitusrakennuspataljoona 211:n työsaavutusilmoitukset. Otetaan esimerkiksi maaliskuun 1942 työsaavutusilmoitus. Kyseisenä aikana pataljoona työskenteli Viitanan, Äänislinnan, Onttolan ja Hirvaksen lentokentillä. Ja kyllä, työsaavutusilmoituksiin oli merkitty myös lumitöitä. Eikä sen pitäisi olla yllätys – nykyaikaisillekin lentokentille on haasteena suuret lumimäärät.

Esimerkiksi maaliskuussa -42 Hirvaksen lentokentällä käytettiin  132 miestyöpäivää lumen poistamiseen kiitoradalta, jolla oli leveyttä 95 metriä ja pituutta 900 m. Lunta poistettiin siis 85 500 neliömetrin alueelta. Siinä saattoi olla hieman lunta ja työkeinona mitä ilmeisimmin oli yhdistelmä mies+lapio.

Onttolan lentokentällä oli ”raivattu metsää 12 ha, poistettu lunta kiitoradalta 15 000m³, täytemaata ajettu 500m³, soraa ajettu 650m³”. Onttolassa tosin oli töissä mukana ajoneuvoja ja hevosia, hevostyöpäiviä edellä mainittuun käytettiin 200, autotyöpäiviä 98 ja miestyöpäiviä 2550. Lisäksi aukaistiin 5 kilometrin pätkä tietä ”poistamalla lumi”.

Äänislinnassa kokeiltiin edistää lumen sulamista heittämällä soraa lumen päälle.

LinRP 211:n osasto määrättiin myös laajentamaan Joensuun lentokenttää, jossa esimerkiksi 10.–20.3.1942 välisenä aikana poistettiin kiitoratatyömaalta lunta 6000 kuutiometriä, ”joten kiitotien pohjaa on 60 m:n leveydeltä ja n. 180 m:n pituudelta puhtaana lumesta”. 

Lumenajossa oli ilmoituksen mukaan 2 traktoria, 8 hevosta rekineen ja 36 miestä. Siirrettävää lunta oli tässä vaiheessa jäljellä vielä 15 000 kuutiota. Lumen poistamisen lisäksi piti tasoittaa kiitoradan jatketta mm. raivaamalla metsää, kuljettamalla täyttömaata, lanattava ja jyrättävä.

Hommia riitti. Voidaan myös todeta, että vaikka linnoitusrakennuspataljoona oli kyseessä, eivät työt tosiaan aina olleet ”linnoittamista”.

Mutta ei siitä sen enempää tähän.

Lähteet:

Kansallisarkiston Sörnäisten toimipiste

Insinöörikapteeni B.Hellmanin kirje Ilmavoimien Sotavarustusosastolle, 10.4.1942, 50/10/T19344

Linnoitusrakennuspataljoona 211:n Työsaavutusilmoitus maaliskuussa 1942, 5.4.1942, 680/13/T19344

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kenraalin syntymäpäivien suunnitelua 1944

Arkistopapereiden tutkiminen on jännittävää puuhaa. Varsinkin silloin, kun mapeista löytyy jotain kiehtovaa – oli se sitten aiheeseen liittyen tai täysin sen ohi. Jostain syystä olen huomannut kiinnostuneeni myös historian marginaaleista ja pienistä fragmenteista. Ehkä se johtuu kiinnostuksestani mikrohistoriaan? Varmasti osittain. Näitähän olen täälläkin hieman kirjoitellut, katso vaikka kapteenista, vääpelistä tai sotamiehestä.

Yksi tällainen marginaaleihin joutuva asia, joka kiinnitti mielenkiintoni, oli Linnoitusosaston päällikön eversti Otto Bonsdorffin kirje kenraalimajuri V. Gustafssonille. Asia koski kenraaliluutnantti Edvard Hanellin 50-v. syntymäpäiviä. Kirje oli päivätty 6.4.1944 ja siinä Bonsdorff esitteli kenraali Hanellin syntymäpäiväjuhlien virallisien osuuksien suunnitelmia. Oliko näillä suunnitelmilla kenraali Hanellin tuki takanaan, on mahdotonta sanoa.

Bonsdorff kirjoitti seuraavasti:

Kuten tunnettua, täyttää kenr.luutn. E. Hanell 50 vuotta tulevan toukokuun 1 päivänä. Hänen huomattava asemansa maamme puolustusvoimissa ja hänen monipuolinen toimintansa erilaisissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä tulee aiheuttamaan sen, että laajat kansalaispiirit esittävät hänelle onnittelunsa tulevana merkkipäivänä. […] Tätä varten on Linnoitusosastossa ryhdytty laatimaan suunnitelmaa päivän juhlatilaisuuksia varten.

Ohjelma suunniteltiin alkavaksi aamulla varttia vaille yhdeksän – Linnoitusosaston mieskuoron laulutervehdyksellä! Sen jälkeen olisi ohjelmassa yleistä lahjojen vastaanottoa ja 11–12.30 aamiainen linnoitusmuodostelmien tyypeille. Aamiaisen jälkeen oli suunnitelmissa kahvittelua, kenraalin vastaanottoa sekä tietysti juhlapäivällinen. Edellä mainittuihin tarvittiin tietysti tarjoiltavaa, eli alkoholijuomia. Seuraavat kaksi kuvaa aiheesta. Joku jos osaisi kertoa, mitä ovat nuo määrät laatujen jälkeen, en ole keksinyt.



Nämä olivat siis suunnitelmat. Siitä, toteutuiko kenun 50-v. kemut, ei kyseisen asiakirjan yhteyteen ollut jäänyt jälkiä.

Kuvat siis Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä.

Edit 2.4.: Talous- ja sosiaalihistorian professori Matti Peltonen arveli, että kyseessä on pullojen määrä / pullon koko. Ykkönen voisi olla 0,75 litraa ja kakkonen 0,5 litraa.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Tutkielma valmis, hyväksytty ja netissä

No niin! Gradu on valmis, palautettu, rekisteröity ja netissä. Tutkielman otsikoksi tuli: Rakennustöitä jatkosodassa. Työ, työvoima sekä rationalisointi linnoitustöissä 1941-44.

Alla olevasta linkistä löytyy.
http://hdl.handle.net/10138/29757

Lopputulokseen olen kohtuullisen tyytyväinen. Valintani esitystavasta eivät valitettavasti avautuneet tarkastajalle, enkä osoittanut selväsanaisesti tiettyjä asioita joita olisi ilmeisesti pitänyt. Taisin jättää liikaa lukijan ymmärrettäväksi?

Näin valmista tekstiä luettua huomaa muutenkin miljoona asiaa, jotka olisi ehkä ollut syytä tehdä toisin... :D Sellaistahan se on! Hienoa on kuitenkin huomata, tietääpä ainakin ajattelun toimivan. Cogito ergo sum vai miten se oli?

Joka tapauksessa esitän mieluusti työni näin internetin maailmassa kenelle tahansa!

Saa lukea, saa kommentoida!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Eräs näytös marraskuulta 1944

Muokattu 30.9.2012

Tarkastelin tuossa yhdessä kirjoitelmassani linnoitusrakennusjoukkojen asioita. Yksi mielenkiintoisimmista asioista oli (omasta mielestäni ainakin) sotavankien kohtalo. Sotavankejahan käytettiin myös linnoitustöissä, näistä esim tekstini syyskuulta ja lokakuulta. Sotavankien kohtelu nousi kysymykseksi välirauhan 1944 yhteydessä. Tähän liittyy seuraava teksti, joka itseasiassa on muokattu pätkä yhdestä graduni luvusta.

Eräästä sotavankikomppanian johtotehtävissä toimineesta kapteeni Nerosta annettiin pidätysmääräys Linnoitusosastolle, josta se puolestaan välitettiin eteenpäin. Pidätyskäsky saapui perille yksikköön 23.10.1944 erinäisten viestimurheiden jälkeen vasta noin klo 21 illalla.

Myöhemmin marraskuussa asioita ryhdyttiin tarkemmin selvittelemään. Näin ollen vastasi Majuri Laajarinne, 23. Linnoitusrakennuspiirin päällikkö, kapteenin pidättämiseen liittyviin kysymyksiin kirjeitse. Laajarinne kertoi, että Nero oli käynyt aikaisemmin saman päivän iltapäivällä, jolloin pidätyskäsky oli tullut, hänen luonaan toimistossa. Nero oli pyytänyt komennusta Myllykoskelle, jossa tahtoisi ottaa selville mikä olisi hänen kohtalonsa. Hän mainitsi erään alaisensa tulleen juuri pidätetyksi.

”Kapteeni Nero oli erittäin hermostunut vavisten koko keskustelun ajan kuin kuumetautinen.” Tyynnyttelyt eivät tehonneet. Nero kertoi jonkun toisen linnoitusrakennuspiirin virkailijan ampuneen itsensä – uhkasi samalla tehdä samoin, mikäli häntä tultaisiin pidättämään.

Lopulta majuri Laajarinne kuitenkin antoi periksi ja kirjoitti himoitun komennustodistuksen, jonka Nero kävi hakemassa kello 18 aikaan. Hänen käytöksensä oli, jos mahdollista, vielä hermostuneempaa kuin aiemmin päivällä.

”Loppujen lopuksi hän lähtiessään komennustodistus kädessään, käännähti ympäri ovella ja sanoi lähtevänsä kuitenkin takaisin yksikköönsä repien samalla komennustodistuksensa kappaleiksi. Tämän jälkeen kapteeni Neroa ei tiettävästi ole tavattu.” 

Majuri Laajarinteen oman arvion mukaan Nero oli toteuttanut uhkauksensa. Toinen vaihtoehto oli pakeneminen, mutta näistä kummastakaan ei ole jäänyt jälkiä juuri tähän asiayhteyteen. Tämän yksittäisen kirjeen perusteella rakennetun esityksen kautta muotoutuu yksi mahdollisuus, tulkinta siitä, miten asiat saattoivat olla.

Lisäys

Sattumalta eksyin wikipediassa artikkeliin tästä Nerosta, kannattaa tarkistaa, vaikka en luotettavuudesta tiedäkään! 

Lähde:
Linnoitusosaston päällikön eversti O. Bonsdorffin kirje Sotavankileirien tutkimuskeskuksen päällikölle kenraaliluutnantti H. Hägglundille, 30.11.1944, 31416/Lin.1/Kom/4/T12544, Kansallisarkiston Sörnäisten toimipiste