tiistai 23. lokakuuta 2012

Alpo K. Marttinen

Kuten edellisessä postauksessa uhkasin, tulee tässä hieman lisää Pasi Tuunaisen kirjasta Marttinen - Kahden armeijan soturi. Luin kyseisen kirjan ja kirjoitin siitä kirja-arvostelun Agricolan kirja-arvosteluihin, kas tuossa!


Täytyy kyllä suositella kaikille, joita kiinnostaa melko erikoinen upseerin elämäkerta. Ja niille, joita kiinnostaa talvi- ja jatkosota. Ja muuten vielä niillekin, joita kiinnosta kylmä sota. Allekirjoittaneelle erityisesti tuo Marttisen "toinen elämä" Yhdysvalloissa ja palvelus kylmän sodan aikana jenkkien armeijassa, oli kirjan kenties parasta antia.

Eipä tässä sen kummempia tällä kertaa!


maanantai 22. lokakuuta 2012

Uutta lukemista

Hetki sitten luin Pasi Tuunaisen kirjoittaman elämäkerran Alpo K. Marttisesta. Kirjan nimihän on Marttinen - Kahden armeijan soturi. Oli muuten erittäin hyvä opus (siitä lisää joskus toiste).

Olen huomannut, että aivot kaipaavat aktiviteettia ja lukeminen on yksi erittäin hyvä keino. Ja koska tahdon jatkuvasti kehittää omaa ajatteluani historian osalta, usein luettavaksi tulee historiaa. Tavoitteeni ovat kahden suuntaisia: tahdon tarkastella kirjoja metodologisella tasolla: miten historiaa on kirjoitettu, millä perusteilla ja motiiveilla ja niin edelleen; toinen suunta on tietysti historiallisen tietämyksen lisääminen.

Niin, olin siis lukenut edellisen kirjan ja seuraava pitäisi valita. Kirjastovaihtoehdot tuomitsin pois, sillä omasta hyllystä löytyy aikamoinen jono. Mutta mitä sitten, mietin mielessäni. Ei ainakaan toista maailmansotaa. Koselleckia pitäisi lukea uudestaan, mutta ei nyt. Jatkoin kirjojen selkien selaamista.

Lopulta päädyin Andrew Wiestin toimittamaan Vietnamin sota -nimiseen kokoomaan. Siinäpä vasta aihe, enhän tiedä tuosta juuri mitään (siksi kai sen kirjan olin ostanutkin). Aloitin tuota jo lukemaankin.

Johdantoluvussa kirjan toimittaja Wiest kysyy kysymyksen siitä, oliko Vietnamin sota amerikkalainen sota? Eipä tainnut olla ihan kokonaan. Odotan mielenkiinnolla, millaisia esityksiä kirjan loput artikkelit ovat. Toivottavasti mielenkiintoisia ja laadukkaita.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Sotavankileiri N:o 23

Joitakin aikoja sitten huomasin, että oli ilmestynyt sotavankeja käsittelevä kirja. Asiaan jonkun verran tutustuneena innostuin peräti ostamaan kyseisen opuksen, kyseessä oli Tenho Pimiän Sotavankileiri N:o 23. Kuolemaa, kulkutauteja ja rautatienrakennusta.

Pikakritiikkina on pakko todeta, että allekirjoittaneen silmin luettuna kirja painui kokonaisuutena lievästi pettymyksen puolelle. Otetaan seuraavaksi hieman erittelyä tälle kokemukselleni.

Aivan alkupuolella Pimiä esittelee jatkosodan aikaisen sotavankiorganisaation, mutta jättää sotavangeista muodostetut sotavankikomppaniat käsittelemättä. Kyseisiä komppanioita käytettiin sotatoimiyhtymien toimesta ja niiden alueilla. Komppanioita käytettiin vuoden 1942 aikana paljon myös Päämajan linnoitusosaston johtamissa töissä.

Tässä seuraavassa taulukossa perusteita ihmettelylleni. Kyseessä ei ollut kuitenkaan komppania tai kaksi, vaan yli 9 000 sotavankia. Luvut ovat päivätty päivämäärälle 24.2.1942 ja kyseessä on ainoastaan Päämajan linnoitusosastolle alistetut sotavankikomppaniat.

Lähde: Päämajan Linnoitusosaston Lin.3:n päällikön insinöörimajuri R. Vornasen kirje, 24.2.1942, 5973/12/T12532, Kansallisarkisto.

Lisäksi teos vaikutti silmissäni melko pirstaleiseilta ja kokonaiskuvan hahmottaminen vaati työtä. Tätä efektiä lisäsi se, että osa luvuista (tai alaluvuista) vaikutti olevan lähinnä lähdemateriaalin referointia, kun taas toisissa analyysi nousi esille selvästi. Tason poukkoilu muokkasi siis kokemuksestani sirpaleisen. Ehdottomasti jäin kaipaamaan jonkin tasoista metodologista keskustelua kysymyksistä ja lähdemateriaalista. Muutamien aivan yksinkertaisten seikkojen täsmällisempi ilmaisu olisi nostanut yleistä kokemusta paremmaksi. Esimerkiksi tarkempi kronologia leirin vaiheista vaikka heti aluksi.

Positiivista kirjassa oli jatkosodan aikaisen työvoimakysymyksen sotavankiosuuden tuominen esille entistä paremmin. Ja tämä nimen omaan kotirintaman puolelta. Leirin arjesta myös rakentuu näkemys, joskin olisin kaivannut enemmän asiaa siitä rautatienrakennuksesta.

Kirja kuitenkin oli lukemiseen käyttämäni ajan arvoinen, puutteistaan ja kritiikistäni huolimatta. Paremmankin siitä olisi varmasti voinut tehdä. Uskallan väittää näin ilman perehtymistä lähdeaineistoonkin. Esille nousee uskoakseni yleistettävä sotavankikysymykseen liittyvä tunneilmasto, tai jokin sellainen. Jotain läpileikkaavaa sotavankien työvoimana käytöstä olen haistavaninani tämän Pimiän tekstin ja oman aiheeseen tutustumiseni perusteella. Ei ollut sotavangin kohtalo Suomessakaan helppo.

"Kenelle tahansa pitäisi olla itsestään selvänä asiana, että sotavankeja ei voida kohdella samalla tavoin kuin suomalaisia miehiä."
Lähde: Linnoitustöiden johtajan (vt.) eversti O. Bonsdorffin kirje 5. Lin.Korj.Pajan päällikölle, 25.11.1941, 14774/Lin1/1r/14/T12529, KA.