perjantai 30. marraskuuta 2012

Marraskuun 30.päivä

Kuluneen viikon aikana sain postia yliopistolta. Tarkoittaa sitä, että jatkotutkinnon suoritusoikeus myönnettiin oppiaineena poliittinen historia. Ensimmäinen askel on siis saavutettu. Joku voisi veistellä, että ei kai tässä enää tarvi muuta tehdä, kuin se itse työ.

Talvisodan alkamisen vuosipäivä on mennyt vailla suurempia huomioita aiheeseen. Ei tainnut vuosien määrä antaa aihetta otsikointiin? 73 vuotta sitten näihin aikoihin oli ylimääräiset harjoitukset olleet käynnissä jo pitkään. Liikekannallepanoa alettiin jo purkamaan ja Marski oli eroamassa, mutta sota ehti ensin.

Liekö olen joskus maininnut, että minulla on skannattuna isäni isoisän vaimolleen lähettämät kirjeet talvisodasta. Oikeammin jo yh:n ajalta. Mauri palveli KTR 8:ssa, jonka palvelukseen hän oli astunut 14.10.1939. Hänet oli sijoitettu taistelulähetin tehtävään.

Mauri kirjoitti vaimolleen Sannille 30.11.1939.

"Terveiset nyt täältä rintamalta, nyt se siis on alkanut, jota on odotettu, mutta ei suinkaan toivottu. Mitään erikoista ei tällä kertaa vielä ole tapahtunut tällä paikkaa, mutta valmiina tässä ollaan."

Kirjeestä nousee epätietoisuus tulevasta ja tietoisuus siitä, mitä sota voi yksilölle tarkoittaa. Mauri kuitenkin vakuuttaa, että "pelkoa ja epäröintiä ei huomaa".

"Tuntuu vähän sellaiselta vähän kummalta, sillä tykkien jyske kuuluu tänne jo melko selvästi, mitään muuta ei sodasta vielä tiedä."

maanantai 19. marraskuuta 2012

Salpalinja ja urakoitsijat



Välirauhan aikana Salpalinjaa oli rakentamassa useampi rakennusurakoitsija. Armeijan piiristä ei oikein löytynyt tarvittavaa rakennusteknillistä osaamista, jota linnoitustyöt vaativat. Rakennusliikkeillä oli jo valmiina työnjohto ja tarvittavat laitteet, joten miksipä niitä ei olisi hyödynnetty?

Jäin miettimään tätä urakoitsijoiden käyttöä linnoitustöissä, luonnollisesti omista lähtökohdistani käsin, eli työvoiman sotilaallisen käytön suunnalta. Linnoitustoimisto toimi töiden tilaajana ja valvojana, rakennusfirmat toteuttivat työt. Sivusin hieman urakoitsijoiden käyttöä Salpalinjan työmailla juuri ilmestyneessä artikkelissani (Sotilasaikakauslehti 11/2012).

 Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Katsoin tietysti, mitä legendaarinen R. Arimo asiasta kirjoitti linnoittamisen historiassaan. Ei kovinkaan laajasti. Perusperiaatteet toki tuli Arimon kerrottua, kuten esimerkiksi että urakoitsijoita oli töissä kerrallaan 8-14, joista valtaosa II armeijakunnan alueella. Osa urakoitsijoista oli linnoitustoimiston urakkatöiden valvontatoimiston valvonnassa, osa taas työpiirien.

Kysymys valvonnasta onkin kiehtova. Betonisten linnoituslaitteiden oli oltava tasalaatuisia ja vahvuuksien oli täsmättävä. Linnoitustoimistolla oli siis urakkatöiden valvontatoimisto ja kaikkien betonitöiden valvonnasta vastuussa ollut suunnitteluosaston tarkastustoimisto.

Tässä virkistykseksi lainaus insinööri Olavi Talvion tarkastuskertomuksesta vuodelta 1941:

Helmikuun 15 p:nä tarkastettiin korsun 67 sisäpinnat, sisälaudoituksen tultua puretuksi. Paikalla olivat insinööri Tuompo, Bryk, Harjunen ja allekirjoittanut. Seinissä havaittiin lukuisia pienenpiä valuvikoja. Epäonnistunein oli kuitenkin pst.aukko. Sen vasen reuna oli vajaa niin, että raudat olivat näkyvissä. Pinnassa oli vielä betonia, joka vaikutti pehmeältä ja pilaantuneelta. […] Kun laudoitusta ryhdyttiin purkamaan, valui esiin sitomatonta sementtivelliä. Ympärillä oli pehmeää kovettumatonta betonia, jota poistettiin n. 5-10 sm syvyydeltä. Katsottiin, että betoni oli jäätymisen takia pilaantunutta.

Kaikki ei aina mennyt ihan putkeen urakoitsijoilla, mutta ei varmasti mennyt työryhmien työtkään. Urakoitsijoiden töiden merkityksen arviointi vaatii aiheen tutkimista. Tulevassa tutkimuksessani tulen ottamaan tarkasteluun myös urakoitsijoiden käytön Salpalinjan työmailla.

Onkohan kukaan koonnut tietoja ylös, että kuinka suuri oli urakoitsijoiden rakentamien linnoituslaitteiden suhteellinen osuus kaikista?


Lainauksen lähde: Tarkastustoimiston toimistopäällikön insinööri B. Brykin kirje Suunnitteluosaston päällikölle, 27.2.1941, 466/S/Sal/15/T12561, Kansallisarkisto. Kirjeen liitteenä insinööri O. Talvion tarkastuskertomus sekä insinööri Muottisen kirje yli-insinööri A.I. Eerikäiselle. 

maanantai 12. marraskuuta 2012

Marraskuussa 1942

Jäin tuossa miettimään, että mitähän ukkini, sotilasvirkamies V.V. Mäkinen, mahtoi tehdä 70 vuotta sitten tähän aikaan -  12. marraskuuta 1942. Päämajan linnoitusosaston KT-toimiston tehtävissähän tuo oli ollut jo kesästä saakka. Ei kai sitten muuta, kuin tuijottelemaan vanhoja arkistomuistiinpanoja!

Gradua tehdessäni kokosin tiedot kaikista VV:n komennuksista ja lomista KT-toimiston ajoilta yhteen ja samaan exceliin, joten siinä oli varsin loogista lähteä liikkeelle. Marraskuun 1942 kohdalta löytyi kaksi komennusta.

Ensimmäinen merkittiin alkavaksi 3.11.1942 klo 11:50 (jolloin taisi Myllykoskelta lähteä juna). Littera oli välille Myllykoski-Nurmes. Komennustodistuksen mukaan tarkoituksena oli "järjestely ja tarkastus" Nurmeksen, Kuhmon ja Lieksan alueilla. VV:n oli määrä ilmoittautua Nurmeksessa kapteeni Laineelle aamulla 5.11., mutta tekikin sen jo 4.11. klo 18:30. Komennus oli määrätty loppuvaksi 10.11. Sen suurempia johtolankoja ei ole, mutta näistäkin voi päätellä yhtä ja toista.

Matka oli osa normaalia arkea KT-toimistossa, jonka tehtävänä oli mm. kunnossapitää ja tarkastaa välirauhan aikana rakennettua puolustuslinjaa. Siis sitä, mitä nykyään kutsutaan Salpalinjaksi. Mitä sitten konkreettisesti "järjestely ja tarkastus" tarkoittivat? Erittäin mielenkiintoinen kysymys.

Toinen marraskuun aikainen komennustodistus oli merkitty alkavaksi 17.11.1942. VV:llä oli siis komennuksien välissä viikko aikaa toimittaa asioita toimistolla. Havaintojen puhtaaksi kirjoittaminen oli yksi tällainen tehtävä. Siinä siis yksi mahdollinen vastaus alun kysymykseen.

Jälkimmäisen komennuksen tarkoituksena oli "työasiat" kuudenteen tarkastuspiiriin, aikalaisin osoitemerkinnöin se oli 7506/2kpk. Määränpää oli Taavetissa, joka VV:lle oli tullut tutuksi jo välirauhan aikana. Komennukselle VV lähti kantaen aseenaan omaa FN-pistoolia. Komennus oli määrätty jatkumaan aina kuun loppuun. KT-toimiston arkistomerkinnöistä voi kaivaa esille VV:n työtehtävistä sellaista, että kyseessä oli mm. jonkinlaista kuljetustoiminnan organisointia ja tavaran saamista Taavetin varastolle.

Lähteet

Kansallisarkiston yksiköistä 26/T12840 ja 32/T12840