torstai 14. helmikuuta 2013

Työvoimasta jatkosodan lopussa

Edellinen postaukseni sisälsi luonnoksen tutkimussuunnitelmani tiivistelmästä. Sen perusteella nousi kommentti, että linnoitustöissä oli myös suomalaisia vankeja. Tämän tiesin jo, mutta tiivistelmään nostin vain omasta mielestäni tärkeimmät/mielenkiintoisimmat: työvelvolliset, sotavangit ja toipilaat.

Gradua tehdessäni nämä työvoimakysymykset alkoivat päässäni hahmottumaan. Tutkiessani 20. Linnoitusrakennuspiirin asiakirjoja, tuli vastaan paperi, josta on napattu seuraava kuva.
Kansallisarkistosta
Tämä joko loppukesästä tai syksyltä -44. Taulukko on kaikin puolin kiinnostava. Ensinnäkin siihen on 20. lin.rak.piirin alaiset yksiköt, mutta myös niiden sijoituspaikat. Ennen kaikkea, kuten ehkä arvaattekin, on osio "yksikön vahvuus" mielestäni tärkein. Avataanpa hieman.

Ensimmäiseksi on viran- ja toimenhaltijat, eli käytännössä kantahenkilökunta. Seuraavassa vuorossa on reserviläiset, joiden määrä saattaa joidenkin mielestä näyttää aika korkealta. Tässä onkin huomattava yksiköt, joissa reserviläisiä oli vahvuudessa: työkomppaniat ja erilliset linnoitusrakennuskomppaniat. Työkomppaniat koottiin kesällä -44 nostoväestä. Erilliset linnoitusrakennuskomppaniat koottiin "toipilaista." Toipilaat siis olivat suomalaisia asevelvollisia, joiden psyyke ei ollut kestänyt. Heidät laitettiin töihin, koska se nähtiin kaikille parhaaksi.

Sitten on listalla vuorossa työvelvolliset. Taas kun siirretään katse yksiköihin, niin huomataan kyseessä olleen linnoitusrakennuspataljoonia. Linnoitusrakennuspataljoonat olivat nimenomaan työvelvollisista kokoonpantuja, mutta joukkojen johto ja erikoisammattimiehet palkattuja ja/tai varattuja reserviläisiä. Listalle on laskettu mukaan myös lotat, joiden vastuulla oli toimistotehtäviä sekä muonitus. Lotat täytyy ehdottomasti ottaa mukaan tarkasteluun.

Lopuksi taulukosta löytyy myös mainitut suomalaiset vangit, joita tässä tapauksessa oli kahdelta vankileiriltä yhteensä 669 henkeä. Myös hevoset on listattu mukaan. Hevosten merkitystä sodan aikaiselle Suomelle on korostettu aiemmin, joten niiden mukana olo on varsin ymmärrettävää.

Lukuja voi jokainen itse katsella tuosta kuvasta ja miettiä, että minkälaista työvoimaa nyt esimerkiksi 20.linnoitusrakennuspiirin alaisuudessa oli.

Mutta hevosista vielä: saman 20. lin.rak.piirin papereista löytyi eräältä linnoitusrakennuspataljoonalta tullut lista, josta seuraavaksi kuvana osa.

Kansallisarkistosta

tiistai 12. helmikuuta 2013

Tutkimussuunnitelma nyt

Olen tässä kirjallut tutkimussuunnitelmaa rahoituksen hakuun. Siinä ohessa on jäänyt blogi täysin hunningolle. Nyt ajattelin kuitenkin soveltaa tähän pienen abstractin tyylisen pläjäyksen, jossa kiteytynee tämän hetkiset pääsuunnat.




Väitöskirjassani tutkin työvoiman sotilaallista käyttöä Suomessa vuosina 1939–1945. Tutkimuskysymykseni on: Miten Suomessa käytettiin työvoimaa sotilaallisiin tarkoituksiin toisen maailmansodan aikana? Oletukseni mukaan merkittävä osuus sotilaallisesti käytetystä työvoimasta toimi linnoitus-, rakennus- ja tietöissä. Tätä työvoimaa olivat esimerkiksi talvi- ja jatkosodassa linnoitustöissä käytetyt suomalaiset työvelvolliset, jotka olivatkin suurin ryhmä armeijan käyttämästä työvoimasta, mutta eivät suinkaan ainoa. Nostan esille myös neuvostoliittolaiset sotavangit sekä suomalaiset toipilaat. 

Esimerkiksi jatkosodan aikana työvelvollisia oli linnoitustöissä kaikkiaan noin 69 000. Työvelvollisuus perustui lainsäädäntöön ja sen suorittamisesta saattoi saada lykkäystä, mutta ei vapautusta. Palkkaa maksettiin normitettujen taulukkojen mukaan, mutta silti miehet usein tunsivat olevansa pakkotyössä. Sotavangeista koottiin puolestaan työkomppanioita, joissa helmikuussa 1942 oli kirjoilla lähes 10 000 vankia. Toipilaat olivat suomalaisia asevelvollisia, joiden psyyke ei ollut kestänyt sotaa. Heitä käytettiin usein urakkatöissä. Työvoimana käytettyjen toipilaiden määrä on vielä selvittämättä. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus ei suoranaisesti käsittele työvoiman sotilaallista käyttöä, vaan kohde on useimmiten organisaatiotasolla.

Tutkimukseni metodologisena pohjana on Reinhart Koselleckin käsitteet kokemustilasta ja odotushorisontista. Näiden käsitteiden avulla tutkin erilaisia käännekohtia ja merkittäviä tapahtumia sekä näiden suhdetta historialliseen nykyhetkeen, kokemukseen menneestä ja odotuksiin tulevasta. Jatkosodan alku on tästä hyvä esimerkki. Taustalla olivat kokemukset talvisodasta ja siitä, kuinka ikiaikainen idänuhka konkretisoitui Venäjän hyökätessä Suomeen. Odotushorisontti välirauhan aikana on tulkittavissa samaan suuntaan: miten muuten olisi suhtauduttava valtaviin linnoitustöihin?

Tutkimus on perustettava alkuperäisaineiston perustutkimukselle ja analyysille, sekundaaristen lähteiden jäädessä pienempään rooliin. Merkittävin osa lähdeaineistosta on viranomaisten sotatilan aikana tuottamia dokumentteja: kirjeitä, puhelinsanomia ja sähkeitä, joiden tarkoitukset vaihtelevat käskyistä tiedonantoihin ja tiedusteluihin. Lisäksi on erilaisia esityksiä määrärahoista, taulukoituja määrävahvuuksia sekä muistioita ja tarkastuspöytäkirjoja. Myös muistitiedon käytön mahdollisuus on otettava huomioon.

Tavoitteena on rakentaa alkuperäisaineiston analyysille perustuva esitys työvoimasta ja sen sotilaallisesta käytöstä toisen maailmansodan Suomessa. Tämän avulla on mahdollista luoda entistä laajempi kuva Suomen historiasta uuden ja tuoreen näkökulman kautta.