keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Oudosta Suomesta ja marginaaleista

Joitakin hetkiä sitten luin Jukka Sarjalan kirjan Kotomaamme outo Suomi (Teos 2013). Lähtökohta kirjalle on mielestäni erittäin hieno - tarkasteluun poliittisen historian kummallisuuksia. Mutta valitettavasti toteutus ei sitten kyllä kohdannut odotuksiani. Kirjoitin tästä opuksesta Agricolan kirja-arvosteluihin.

Sarjala ilmoitti alussa, ettei hän edes pyrkinyt minkäänlaiseen systemaattisuuteen. Se kyllä näkyi. Kummajaisten valinnassa ja käsittelyssä jäin kaipaamaan nimen omaan systemaattisuutta. Nyt painotukset olivat erittäin vahvasti niin sanotussa sotien välisessä ajassa. Rajauksia, rajauksia, rajauksia. Tällaiset ajatukset saattaa johtua myös taannoisesta jatkoseminaarista ja rajauksien tekemisen tärkeydestä.

Mutta kuten sanoin, kirjan idea oli hieno. Minä itse tahtoisin tehdä tutkimuksen sodan aikaisista kummajaisuuksista ja marginaaleista. Uskon myös, että siitä tulisi mielenkiintoinen kirja. Muutamia tällaiseen suuntaan osuvia tekstejä olen tännekin kirjoittanut, kuten esimerkiksi sotamiehestä, vääpelistä ja kapteenista.

Näistä ja vastaavista yksittäisistä tapauksista löytyy kuitenkin mahdollisuuksia yleistyksiin. Taas kerran huomaan palanneeni mikrohistoriallisen ajattelun pariin. Minulla on mielessäni johtolankoja, joita tekisi mieleni lähteä seuraamaan. Missä vaiheessa sen teen, en tiedä. Tässä voisi olla myös mahdollisuuksia yhteistoiminnalle. In case interested, feel free to contact!

torstai 21. maaliskuuta 2013

Suomen Sotahistoriallisen Seuran gradukilpailu

Eilen 20.3.2013 oli komea päivä. Sain suuren kunnian vastaanottaa Suomen Sotahistoriallisen Seuran pro gradu -kilpailun 2. sijan palkinnon. Lämmitti mieltäni suuresti, kiitos heille joille se kuuluu!

Palkinnot jaettiin Seuran vuosikokouksen alussa. Olen itse myös kyseisen seuran jäsen, joten oli mukavaa myös osallistua toimintaan, nyt kun oli vielä hyvä syykin. Itse vuosikokouksesta nyt ei varmaan tarvitse sanoa sen enempää, se oli kuin yhdistysten vuosikokoukset yleensä.

Kokouksen jälkeen evesti Ahti Lappi piti erittäin kiinnostavan esitelmän tutkista toisessa maailmansodassa. Ensimmäiset tutkat saatiin Suomeen Saksasta vasta jatkosodan kuluessa. Ahti korosti tutkien merkitystä ilmapuolustuksessa Helsingin pommituksissa keväällä -44.

Tutkilla saatiin ilmavalvontatietoja 100 km säteellä Helsingistä. Tulenavauskehän säde oli 10 km, lentokoneiden nopes noin 100 m/s, niin puolustajille jäi lähes 15 minuuttia aikaa valmistautua torjuntaan. Tilanne oli huomattavasti parempi, kuin aiemmin, jolloin kuulosuuntimilla ja valonheittimillä ohjattiin sulkutulta. Silloin viholliskoneet saatiin (jos saatiin) valokeilaan juuri siinä noin 10 kilometrin tasalla. Ainakin tällaiset luvut jäivät mieleeni, ovatko ne sitten niin kuin esitettiin, en ole varma. Merkittävä ero oli joka tapauksessa kyseessä.

Esitelmä pohjautui kirjaan Salainen ase ilmapuolustuksessa - tutkat toisessa maailmansodassa, tekijöinä Ahti Lappi ja Perttu Peitsara.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Mietteitä jatkoseminaarista

Jatkoseminaarissa oli vuorossa minun seminaaripaperin käsittely. Tällä kertaa olin syystä tai toisesta ainakin omasta mielestäni ns. jäässä. Vastauksia sai oikein pinnistellä ulos. Siitä huolimatta, että vastaukset olivat pääni sisällä jonkinlaisessa järjestyksessä. Sellaistahan se välillä on, eikä siitä pidä niinkään stressata.

Mutta on kyllä todettava, että keskustelua aiheestani syntyi, ja että se oli hyödyllistä. Ja kuinka ei olisikaan! Muutamia hieman vahvempia iskuja lähetettiin, mutta mitään suurta ja (minulle) uutta ei suuressa mittakaavassa tullut.

Ehkä suurinta keskustelua aiheutti rajaukset. Nimittäin kun työsuunnitelmassa kirjoitin tutkimuskohteeksi "työvoiman sotilaallisen käytön". Aika kryptistähän tuo on, jos ei lainkaan rajaa ja määrittele. Lähtökohtana on kuitenkin se, että kyseessä oli sotilaallisesti johdettu työvoima ja minulla on sellainen kutina, että pääpaino voisi olla linnoitustöissä. Rajaukset vaativat vielä paljon, se on ollut selvillä alusta asti.

Mietin jopa sitäkin, että aiheen rajaisi tylysti vain "linnoitustöihin", tarkemmin ehkä esim. jatkosodan aikana Päämajan Linnoitusosaston johtamiin töihin.

Ja miksi laitoin linnoitustyöt tuossa lainausmerkkien sisälle? Koska pelkistä linnoitustöistä esim. jatkosodan aikana on hieman hassua puhua, kun ottaa huomioon sen, että linnoitusrakennuspataljoonien tekemässä työssä oli paljon muutakin kuin itse linnoittamista. Rakennettiin tiestöä vaikka kuinka paljon, lentokenttiä kunnostettiin ja määrättiinpä tiettyjä rakennusjoukkoja uudelleen vallatun alueen jälleenrakennustöihin. Eli olisiko nyt "linnoitustöitä" parempi kutsua jotenkin muuten?

Olisihan se jossain määrin hauskaa vaikka otsikoida työ "Linnoitustyöt 1939-45" ja heti alkuvirkkeessä todeta, että tässä nyt kyllä tutkitaan paljon muutakin kuin linnoitustöitä.

Tämä nyt oli tällaista ajatusvirtaa. Pahoitteluni paikoittaisesta epäselkeydestä: se johtunee vain siitä, että ajatukseni ovat mallia "work in progress".

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Talvisodan loppupuolelta

Sehän on talvisodan päättymisen vuosipäivä, eli 13.3. Palasin hetkeksi aikoihin menneisiin ja luin jälleen Mauri Tuomen vaimolleen lähettämiä kenttäposteja talvisodan ajalta.

Viimeisen ennen talvisodan päättymistä lähetetty kirjeen päiväys on 9.3.1940. Maurin yksikkö (KTR 8) oli juuri aiemmin siirretty lepoon. Kirjeessään Mauri totesi, että "tämä on aina sitä samaa pauketta".

"Muuten tällä paikkaa on painostus iivanan taholta aika kova, mutta jotenkin sentään on pärjätty, että tällä kertaa on asiat hyvin."

Ensimmäinen rauhanteon jälkeinen lähetys on päivätty vasta 3.4. Kyseessä oli kenttäpostikortti lapsille, jonka kuva ohessa.


Kun muuten kirjeenvaihto oli melko aktiivista ja seuraava kirje Sannille oli päivätty vasta 20.4.1940, niin uskon, että tästä välistä puuttuu kirje tai pari. Myös tekstien sisältö antaa viitteitä siihen suuntaan. Mutta sillehän ei mahda tässä vaiheessa mitään! On erittäin hienoa, että kirjeitä on säilynyt niinkin paljon, kuin on. Se on osa arvokasta perintöä.