Kortisto linnoittajista

Kirjoitin eilen tänne työvelvollisuuskortistosta ja siitä, kuinka olisi hienoa, jos sen saisi sähköiseen muotoon. Hetki sitten tuli yhtä äkkiä muistiini toinenkin erittäin kiinnostava kortisto, nimittäin Päämajan linnoitusosaston henkilökortisto.

Sehän ei olekaan mikään ihan pieni kortisto, Tulonumero 13381-13382. Katso vaikka tuosta listasta itse! Yli 150 mappia kuponkeja. Samaa kokoluokkaa kuin työvelvollisuuskortiston kortit, eli niitä menee kansioon neljä pinoa.

Gradua tehdessäni kävin tarkisamassa Ukkini tiedot kyseisestä linnoitusosaston henkilökortistosta. Muistiinpanoni olivat seuraavanlaiset:

T 13382/81

Päämajan linnoitusosasto/ Henkilökortisto Mäkinen – Mäntymäki

Mäkinen Veikko Valdemar / 65317

sot. arvo: sot. virk. luutn Y3

Varusmies, reserviläinen, nostomies tai työvelvollinen: reservil.

otettu palv. 9.1.41.

työmaatod. No: 37935/189

erosi: 30.11.44, syy: kotiutettu

Tekisi mieleni ehdottaa, että tässä olisi vielä parempi hanke, kuin edellisessä mainitsemani: nimittäin sähköiseksi sekä kotijoukkojen esikunnan työvelovollisuukortisto että linnoitusosaston henkilökortisto! Siitä olisi iloa ja hyötyä varmasti monelle.

Työvelvolliset arkistossa

Kävin Kansallisarkistossa hieman tarkastelemassa arkistomateriaaleja työvelvollisia koskien. Vanhastaan tuttua materiaalia löytyy Linnoitusosaston arkistoista, mutta kuten sanoin, ne ovat jo tuttuja. Näin suuntasikin katseeni Kotijoukkojen esikunnan papereihin. Selasin Aarteesta ja sieltähän löytyi: KotijE työvoimatoimisto/-osasto.

Työvelvollisuusasioita sisältävää materiaalia on paljon. Syy työvelvollisten tutkimattomuuteen ei ainakaan ole siinä, etteikö tutkittavaa löytyisi. Esitinkin jo täällä kysymyksen, eikö vaan ole kiinnostanut?!? Minua kiinnostaa, mikäli se nyt ei ole jo tullut ilmi.

Kiinnostavia arkistoyksiköitä siis löytyi paljon. Kirjeenvaihdosta oli valtaosa käyttörajoitettua, niissä on oletettavasti lääkärintodistuksia ja vastaavia. Nämä ovat salassapidettäviä aina 50 v. henkilön kuolemasta. Kyllähän käyttörajoitettujakin pääsee tutkimaan, jos on hyvä syy ja anoo lupaa. Syy minulla on, mutta en nyt tällä kertaa jaksanut lupaa odotella. Siispä zoomasin katseeni työvelvollisten henkilökortistoon! Tavoitteena yksinkertaisesti katsoa, että millaista sisältöä kortistosta löytyy.

Työvelvollisuuskortistoa @ Kansallisarkisto

Tässähän olisi hieno mahdollisuus iskeä tiedot tietokoneelle ja saada aikaan oikea "työvelvollisuusrekisteri". Työnä se veisi kyllä aikamoisen panoksen, joten ihan tuosta vaan ei sellaista kukaan (edes minä) lähde tekemään. Hankkeena olisi mielestäni erittäin kova - rahoittajat huomio! Kortistoa on lähes kolmessakymmenessä laatikossa.

Pari esimerkkiä kortistosta.

Sisältönsä puolesta kortisto oli hyvin yksinkertainen, ks. yllä oleva kuva. Lisäksi takapuolella oli tilaa muistaakseni muutoksille tai vastaaville. Satunnaisella selauksella voin tosin kertoa, että valitettavasti syntymäaikaa ei ole merkitty kaikkiin kuponkeihin. Mutta kuitenkin näistä voisi saada erittäin mielenkiintoista tilastollista analyysia.

Väitöstutkimus "tärähtäneistä"!

Maanantaina 17.6. tarkastettiin Ville Kivimäen väitöskirja "Battled Nerves. Finnish Soldiers' War Experience, Trauma, and Military Psychiatry, 1941-44". Oli ehdottomasti mentävä paikanpäälle Åbo Akademiin ja niin myös tein. 

Aiheena "tärähtäneet" ovat kiinnostaneet minua jo parin vuoden ajan. Itse hieman käsittelin hermotoipilaita työvoimana gradussani ja tulin sellaiseen päätelmään, että asiaa on tutkittava enemmän. Oma näkökulmani oli toki "tärähtäneet" työvoimana ja niiden tutkiminen sellaisena. Ville Kivimäki toteaa väitöskirjassaan, ettei hermotoipilaita ole tutkittu juuri lainkaan - eikä varsinkaan "virallisessa historiassa". Nyt aihepiiri on saanut ansaitsemansa tutkimuksen.

Aihe on tärkeä ja vaikea. Fyysiset haavoittumiset, sirpaleet kehossa ja niin edelleen, on ollut helpompi käsittää verrattuna henkisiin traumoihin.

Junamatkalla kohti kotia ehdin selailemaan kirjaa ja lukemaan valikoituja kohtia. Omien tutkimusintressien kautta ryhdyin etsimään mainintoja erillisistä linnoitusrakennuskomppanioista, joissa "tärähtäneitä" käytettiin työvoimana. Ei tarvinnut pettyä, sillä kyseinen prosessi on käsitelty hyvin. Kivimäki on tässä osiossa käyttänyt samaa lääkintäeverstiluutnantti S.E. Donnerin muistiota, joka on minullekin tuttu graduni lähteistön osana.

Tämä postaus nyt oli vain tällainen pikainen katsaus. Täytyy perehtyä kunnolla Kivimäen väitöskirjaan ja palata asiaan jossain vaiheessa kenties hieman konkreettisemmalla tasolla.

Miksi työvelvolliset eivät ole kiinnostaneet historiantutkimusta?

"Työvelvollisten rivistöä" SA-kuva.

Miksi työvelvolliset talvi- ja jatkosodassa eivät ole kiinnostaneet historiantutkimusta? Tämä on ihmetyttänyt minua ainakin vuodesta 2010 asti. Eikä ihmetys suinkaan ole vähentynyt.

Aihe koskettaa omia tutkimusintressejäni kovasti. Varsinkin jos mietitään armeijan käytössä toisen maailmansodan aikana ollutta työvoimaa, oli työvelvollisten osuus merkittävä. Erja Saraste kirjoitti lisensiaattityössään 1980-luvun alkupuolella, että kaikkiaan työvelvollisia olisi ollut linnoitustyömailla jatkosodan aikana vajaa 70 000.

Arkistolähteiden perusteella voin sanoa, että jatkosodan alkaessa perustetuissa 43:ssa linnoitusrakennuspataljoonassa oli heinäkuun puolenvälin aikaan 17 140 miestä - päällystöä lukuunottamatta työvelvollisia. Elokuussa määrä oli yli 20 000 ja R. Arimon linnoittamisen historian mukaan kesällä -44 noin 35 000. Tähän viimeiseen lukuun ainakin on luettu esim. nostoväestä muodostetut työkomppaniat, suomalaiset vangit, "tärähtäneet", jne.

Palataan jatkosodan alun lukuun. Tämä on merkittävä määrä, jota voi suhteuttaa siihen, että yhden sodan ajan divisioonan määrävahvuus oli pienempi. Linnoitusrakennuspataljoonia perustettiin syksyn -41 myötä lisää,  mutta marraskuuhun mennessä organisaatiota muutettiin ja pataljoonien määrää pudotettiin. Kyse oli kotirintaman työvoimapulasta, samasta syystä kotiutettiin siis niin asevelvollisia kuin työvelvollisia.

Tämä on mielestäni erittäin kiehtovaa problematiikkaa tutkimuksen kannalta. Varsinkin kun otetaan huomioon kotiuttamista koskevat ohjeet eversti Bonsdorffin allekirjoittamasta ohjeesta:

"1. Sairaalloiset henkilöt lääkärin lausunnon 

perusteella,

2. Maalaisväestöön kuuluvat ennen kaupunkilaisia,

3. Vanhempiin ikäluokkiin kuuluvat,

4. Lastaustyöntekijät,

5. Putkityöläiset,

6. Siirtoväkeen kuuluvat ainoastaan kuntien esikuntien anomuksesta, paitsi viipurilaisia ammattimiehiä,

7. Sellaiset, jotka eivät palvele työmuodostelmassa ammattiaan vastaavassa tehtävässä."

Työvoiman puutetta ratkottiin samalla kahdella tasolla ja samanaikaisesti tahdottiin pitää työteho mahdollisimman korkeana. Kotirintaman työvoimatilannetta parannettiin ensisijaisesti sairaalloisilla henkilöillä, vai mitä? Listaus kertoo jotain myös siitä, millaisesta työvoimasta oli erityisesti puutetta kotirintamalla.

Pistin hetki sitten vakavaan harkintaan artikkelin kirjoittamisen työvelvollisista. Tätä silmällä pitäen tutkailin hieman lähdemateriaalien  Arkistoaineiston puutteesta ei kyllä voi vetää johtopäätöksiä tutkimuksen puutteeseen. Sen voin teille kertoa.

 

Lainaus:

Linnoitustöiden johtaja (vt.) eversti O. Bonsdorffin kiertokirje, 5.12.1941, 15818/Lin1/1i/6/T12528, KA.

Kovia odotuksia, Kansallisarkisto!

Luin juuri Näkökulmi arkistosta -blogin postauksen sota-ajan materiaalin kunnostuksesta. Tekstissä maalailtiin sellaista odotushorisonttia, joka miellytti silmääni:

"Kunnostetun aineiston käytettävyys tulee ensi syksyn aikana paranemaan entisestään. Projektissa Aarre-arkistorekisteriin syötetyt tiedot saadaan silloin Astia-verkkopalvelun piiriin. Se merkitsee ensinnäkin sitä, että kunnostetun aineiston tiedot ovat haettavissa myös Astiasta. Astian monipuolisemmat hakuominaisuudet lisäävät asiakkaan mahdollisuuksia löytää sellaisiakin asiakirjoja, jotka Aarre-haulla olisivat jääneet katveeseen."

Tätä odotellessa!

Kokemustilani mukaan Aarre-arkistorekisteri nimittäin ei ole kovinkaan joustava hakulaite. Ja sen yhteensopimattomuus (tai -sovittamattomuus) uuden systeemin kanssa on aiheuttanut hampaiden kiristystä.

Työtodistus rakennusmestarille vuodelta 1942

Uppouduin jälleen linnoittamisen historiaan ja omiin arkistomuistiinpanoihini. Tällä kertaa silmiini osui "ajankohtainen" dokumentti. Tai ainakin melkein, nimittäin päivättynä 1.6.1942. Kyseessä oli isoisäni saama työtodistus ajaltaan Linnoitusrakennuspataljoonassa 211. Laitan sen tähän kokonaisuudessaan.

”TYÖTODISTUS

Mielihyvin todistan, että rakennusmestari Veikko Valdemar M ä k i n e n, synt. 27.7.1914, on palvellut 1.7.41 – 31.5.42 välisen ajan Päämajan Linnoitusosaston alaisessa Linnoitusrakennuspataljoonassa joukkueenjohtajana reserviläisen ominaisuudessa. – Hänen tehtäviinsä on kuulunut lentokenttä-, tie- ja erilaisten rakennustöiden johtaminen.

Tänä aikana on hän kiitettävän käytöksen ohella osoittanut kiitettävää uutteruutta ja harrastusta ammattitehtäviinsä, vapautuen nyt Yksiköstä määrättynä uusin Puolustuslaitoksen tehtäviin.”

Pataljoonan komentaja luutnantti Arvo Rissanen (siviilissä rakennusmestari) oli allekirjoittajana ja päiväys siis edellä mainittu ensimmäinen kuudetta.

Tämä työtodistus on myös yksi esimerkki historiantutkimuksen mahdollisesta lähteestä. Ja sellaisenahan tätä luonnollisesti kohtelin (kohtelen). Tästä voi poimia mielenkiintoisia pointteja. Kuten sen, mitä työtehtäviin mainitaan kuuluneen ja samalla sen, mitä ei mainita. Isoisänihän joutui toimimaan myös sotavankikomppaniassa vankityöjoukkueen johtajana, asia joka ei häntä liiemmin lämmittänyt. Yksi minua edelleen askarruttava kysymys on, mikä päivämäärä oli oikeasti se, jolloin isoisäni LinRP 211:n vahvuuteen liitettiin. Tästä meinaan on kantakortin tiedoissa ja muissa lähteissä ainakin kolme eri vaihtoehtoa. Ehkä pataljoonan komentajan merkintään voi luottaa? 

Historiaa tutkiessa pitää analysoida lähteitä ja punnita eri vaihtoehtojen mahdollisuuksia: esimerkkini päivämääristä voi jokaisen vuorollaan perustella oikeimmaksi. Saman aikaisesti voi esittää kysymyksen, onko sillä todella jotain merkitystä, mikä päivämäärä se silloin 72 vuotta sitten oli? Vaikuttaako se kokonaisuuteen merkittävästi? Ehkä, ehkä ei - kuka tietää! Kaikki riippuu tutkijan esittämistä kysymyksistä ja siitä, kuinka analyysi ja argumentointi sujuu. Samalla tavalla dokumentin lähdearvo riippuu siitä, millaisia kysymyksiä sille esitetään. Toisen roska on toisen aarre, ja niin edelleen.

Historian tutkiminen vaan on mielestäni kiinnostavaa ja innostavaa! :-)