torstai 28. marraskuuta 2013

Historiallisesta ajattelusta

Keskusteleminen toisten ihmisten kanssa on (yleensä) hauskaa. Tutkimuksesta keskusteleminen sen sijaan on myös yleensä hyödyllistä! Jos tahtoo perustella oman aiheensa esimerkiksi akateemisessa keskustelussa, vaatii se oman ajattelun jäsentämistä. Selkeä ajatus, selkeä sanoma - ainakin yleisesti ottaen.

Oman ajattelun työstäminen on yksi tällaisen keskustelun hyöty. Toinen erittäin arvokas mahdollisuus on se, että keskustelukumppanit kysyvät kysymyksiä, joita ei ole itse ajatellut. Toisin sanoen, osoittaa mahdollisia tutkimuksen kannalta kiinnostavia kohteita. Mielestäni tällaisissa tilanteissa kannattaa olla avoin ja kirjoittaa muistiin kysymyksiä. Toisen ajattelusta kumpuava toisenlainen tulokulma johonkin tiettyyn ilmiöön tai sen osaan, voi olla hyödyllinen.

En tarkoita sitä, että tällaisia kysymyksiä pitäisi ruveta heti soveltamaan omaan tutkimukseen. Ei kai siinä nyt järkeä olisi. Minulle on tällaisessa on tärkeintä se, että pystyy valaisemaan eri puolia tutkittavasta ilmiöstä. Tai erilaisia mahdollisuuksia, joista voi lähteä tutkimaan. Pelkästään sellaisiin kysymyksiin vastaaminen, joita ei ole aiemmin pohtinut, on hyödyllistä. Jos näitä vielä jälkikäteen punnitsee ja pohtii tarkemmin, voi vaikka tajuta jotain uutta.

Tutkijan on itse päätettävä, mikä on omalta kannaltaan hyödyllistä ja mikä vähemmän. Kaikkiin kysymyksiin ei välttämättä saa aikaan kovinkaan järkeviä vastauksia. Jotkut valinnat voivat johtaa jopa umpikujaan. Silloin pitää olla hereillä, ja kiertää este tai muuttaa suuntaa.

Mitä enemmän näkee, tuntee tai tiedostaa erilaisia mahdollisuuksia tutkimukselle, sitä parempi - ainakin minun mielestäni. Toki sitä enemmän joutuu asettamaan rajoja, mutta mahdollisuudet sille, että jää jotain oleellista huomaamatta, ovat (ehkä) pienemmät.

Kuvassa vinkki aiheesta, josta minulta kysyttiin ja joka vaikuttaa kiinnostavalta.
 
"Viipurin teollisuuspiirin ansiomitallien jakotilaisuus Vuoksenniska AB:n tehdashallissa. Sotatalouspäällikkö ins.eversti Bäckström tarkastaa Oy Vuoksenniska Ab:n sotateollisuushenkilökunnan rivistön. Seurassa mm. vuorineuvos Grönholm." SA-kuva.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Tutkimusaihe ja kahden minuutin show

Minulle annettiin tehtäväksi esitellä aiheeni kahdessa minuutissa, pelkän puheen välityksellä. Tartuin tehtävään ja ensiksi mietin, että mitä ihmettä kahdessa minuutissa ehtii sanoa. Konsultoin aiheesta O.A. senioria, joka on esitelmiä pitänyt enemmän, tai jopa vielä enemmän. 

Ensimmäinen neuvo oli, että jos kotona harjoitelessa menee kaksi minuuttia, menee tositilanteessa kolme. Pitää siis laskea sössötys-, jumitus- ja jäätymisvaraa. Otin tavoitteeksi esitetyn ja rupesin miettimään, sitten tarkemmin sisältöä. Tässä päädyin melko yksinkertaiseen ratkaisuun, eli kolmeen kysymyssanaan: mitä, miksi, miten. 

Kotona sekuntikello pysähtyi 1 minuuttin ja 38 sekuntiin. Yllättävän paljon siinäkin ajassa ehtii sanomaan. Mutta sanottavansa on kyllä tarkasti mietittävä. Pätee toki kaikkeen esiintymiseen. Tulee mieleen useampi kerta eri luentosaleista, kun joku tahtoo kysyä kysymyksen, muttei vielä kolmannentoista virkkeenkään jälkeen ole siihen kyennyt.

Mutta omassa esityksessäni en toivottavasi selitellyt. Yhtenä kärkenä oli toki työvelvolliset, jotka ovat oleellinen osa tutkimusaiheenani olevaa sotilaallisesti käytettyä työvoimaa. Myös sotavangit ja psykiatriseen hoitoon joutuneet sotilaat otin mukaan.

Paljonko siinä kovassa tilanteessa kesti, no enpä ottanut aikaa, mutta hyvin meni.


torstai 21. marraskuuta 2013

Hiljainen marraskuu

Kulunut marraskuu on ollut hiljainen omalta osaltani täällä blogosfäärissä. On ollut uutta hommaa ja ihmeteltävää, eikä valitettavasti ole ollut aikaa ottaa sopivaa joutilasta hetkeä. Sillä luovuus vaatii joutilaisuutta. Tästähän oli ihan uutisissakin joku hetki sitten, vaikkei se ainakaan minulle mikään uutinen ollut.

Olen nyt kirjoitellut pientä artikkeliä työvelvollisuudesta ja työvelvollisuuslain säätämisestä. Ei edelleenkään mahdu oikein kallooni, miksei työvelvollisuus/työvelvolliset ole kiinnostanut historiantutkimusta (-tutkijoita).

Linnoitusmuodostelmissa palvelleiden tunnusmerkki.
Reilu viikko takaperin kävin Sotamuseolla kuuntelemassa Ville Kivimäen luennon "tärähtäneistä". Vakuuttava ja vaikuttava tutkimus. Tajusin myös, että on sittenkin hankittava suomenkielinen laitos (Murtuneet mielet), joka on väitöskirjasta (Battled Nerves) muokattu. Ajallinen rajaus kun on suomenkielisessä 1939-45 ja väitöskirjassa 1941-44. Koskahan se Tieto-Finlandia jaetaan?

Täytyy muuten jälleen kerran todeta, että luettavien kirjojen määrä kasvaa huomattavasti nopeammin, kuin luettujen kirjojen. Älkää ymmärtäkö tätä negatiivisena kommenttina vaan pikemmin toteamuksena tutkimuskirjallisuuden olemuksesta.

Lausun tähän loppuun vielä toivomukseni siitä, että tulisipa jo lunta.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kirjoittamisesta

Viime kuussa kirjoitin kaksi tutkimussuunnitelmaa. Sellaisia on tullut vuoden aikana jo muutama kirjoitettua, mutta taas tällä kertaa tajusin jotain uutta omasta aiheestani ja omista ajatuksistani. Kirjoittaminen on prosessia ja historiantutkimuksen keino rakentaa tulkintoja.

Jorma Kalela kirjoitti jota kuinkin niin, että historiantutkimus on kirjoittamalla tapahtuvaa päättelyä. Olen valtaosin samaa mieltä, vaikka kyllä päättelyä tapahtuu myös ennen ja jälkeen kirjoittamisen.

Erityisen haastavaa ja mielenkiintoista oli kirjoittaa tutkimussuunnitelma englanniksi. Se pakotti miettimään. Samalla sain myös erittäin hyvää ohjausta kysymysten ja kritiikin kautta väitöskirjani ohjaajalta professori Pauli Kettuselta. Pienen pienien asioiden muokkaamisella voi olla suuri merkitys lopputulokseen.

Nyt taas odotellaan vastauksia. Sitä odotellessa täytyy tarttua taas muutamaan kirjoitusprojektiin.