keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Linnoittamisen historiasta


"Isosaaren linnoitustyömaalta. Kuvattu todennäköisesti syyskuussa 1942" SA-kuva.
Tämä on sellainen asia jota aina välillä huomaan miettiväni: olisipa hauskaa, jos linnoittamisen historiaa olisi tutkittu enemmän. Linnoittaminen toisen maailmansodan aikana liittyy oleellisesti omaan tutkimustyöhöni, sillä linnoittaminen jos mikä vaati työvoimaa. Tämän hetkisen tietoni ymmärrykseni mukaan talvi- ja jatkosodan aikana puolustusvoimien linnoitustöissä oli yhteensä noin 100 000 työvelvollista. Se on kuitenkin aika hurja määrä.

Linnoittamisen historia voi kuitenkin kiinnostaa myös useammalta kantilta. Yksi on tietenkin sotilaallisesen kokonaisuuteen liittyvä, missä ja miksi linnoitettiin? Tätä keskustelua on toki käyty, mutta mielestäni lähinnä kirjojen sivuilla. Toisenlainen seikka, jonka tiedän ihmisiä kiinnostavan, on linnoittamisrakentamisen tekninen puoli. Siinähän oli kanssa aikamoiset hommat käynnissä siitäkin suunnasta katsottuna!

Minua itseäni kiinnostaisi erityisesti nyt linnoittamisen johtamisen tutkimus. Miten linnoitustöiden johto organisoitiiin, miten organisaatio toimi, jne jne yms? Lisäksi kiinnostaisi tehdä vaikka oma historiansa jostain jatkosodan linnoitusrakennuspataljoonasta. Tai vaikka muutamasta yhdessä. Sellainen avaisi oikeasti uuden näkökulman sotien historiaan.

Reino Arimon Suomen linnoittamisen historia on toki pakko mainita, mutta kaipaisin ehdottomasti tarkempaa tutkimusta. Arimo havittelee kokonaisuutta ja mielestäni tietyillä rajauksilla aiheesta saisi paljon kompaktimmankin tutkimuksen kasaan.

Jokin aika sitten tuli toki uusi kirja Salpalinjasta, jota en ole vielä selannut. Siitä lisää blogissa Salpalinjan salat.

Ehkä tässä on (taas yksi) post-doc aihe?

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

"Suomen kansahan on kahvinjuojakansaa"

Jostain syystä kahvin säännöstely kiinnostaa meikäläistä. Ja syy on tietenkin se, että pidän kahvista ja kahvin juomisesta. Näin kahvin historiallinen säännöstely saa minusta suorastaan henkilökohtaisen otteen. 

Mutta miksi kahvin säännöstely aloitettiin Suomessa talvisodan alla? Tähän yhden vastauksen antoi kansanhuoltoministeriön osastopäällikkö Toivonen kansanhuoltoministeriön neuvottelukunnan kokouksessa 9.11.1939, jolloin käsittelyssä oli tärkeimmät KHM:n hommat. Otetaan tähän lainaus alkujaan pikakirjoituksella pidetystä kokouspöytäkirjasta, joka sentään oli kirjoitettu puhtaaksi.



”Toinen säännöstelynalaiseksi joutunut tavara on kahvi, niin kuin tässä seurassa tiedetään. Kahviakin ryhdyttiin säännöstelemään nimenomaan valuuttasyistä. Me olemme vuosittain käyttäneet kahviin n. pari sataa milj. markkaa. Oli välttämätöntä supistaa valuutan käyttämistä tähänkin tarvikkeeseen ja päämääränä tässäkin oli, että kahvin kulutus maassa olisi saatava noin puoleen entisestään. Kulutus maassamme on ollut n. 6 kiloa päätä ja vuotta kohden ja säännöstelyssä alenivat kahviannokset sellaiseen määrään, että nyt tulee 3.250 kg päätä kohden. Tämä on herättänyt tyytymättömyyttä. Suomen kansanhan on kahvinjuojakansaa.”

Syy oli siis valuutassa, jonka määrä oli rajallinen ja riippuvainen viennistä ja tuonnista.

Kuinkahan monta kiloa sitä tulee itse päätä ja vuotta kohden kulutettua kahvia...

Korvikkeet olivat yksi keino kulutuksen säännöstelyyn. Menetelmä oli tuossa vaiheessa sellainen, että korvikkeesta 25 % oli oikeaa kahvia ja loput viljaa. Kuitenkin päätettiin myös antaa mahdollisuus hankkia puhdasta kahvia hyvin korkealla verolla. Tätä kutsuttiin sitten verokahviksi.

Osastopäällikkö Toivonen jatkoi vielä aiheesta ja totesi mediasta seuraavaa:


”Kahviannosten väheneminen on herättänyt sanomalehdistössä arvostelua, mutta niinhän asianlaita tahtoo aina olla, että tällaiset epämukavuudet, joita meidän olosuhteiden pakosta tulee vastaanottaa, herättävät tyytymättömyyttä.”

 Säännöstelystä kirjoittelin jo vähäsen viime vuoden puolella.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Rakennusmestari Mikkonen - naiskomppanian päällikkö

Jälleen kerran eksyin SA-kuvien maailmaan. Varsinaisena motiivina oli etsiä mahdollista kuvitusta julkaisuja ajatellen. Hakusanojen kanssa pitää olla välillä vähän kekseliäs, mutta etsiminenhän se on hauskaa. Noita kuvia on nii-iin paljon, että tämä urakka on mallia "jatkuva", eli silloin tällöin ja sopivissa palasissa.

Päätin kokeilla, jos löytyisi osumia rakennusmestarilla. Yksi pisti aivan eritoten silmään, kuten tämän tekstin otsikostakin voi uskoa. Kuvateksti kertoo:

"Naisrakennusmestari Mikkonen, lähimpien apulaistensa seurassa työmaalla. Rakennusmestari Mikkonen on naiskomppanian päällikkö." Konnunkylä, 28.3.1942, SA-kuva.

SA-kuva.
Naiskomppania? Naisrakennusmestari? Muistan kyllä arkistossa nähneeni jotain ohjeita naisille, jotka tahtoivat töihin esim. Itä-Karjalaan. Mutta oliko niissä rakennustyöt mukana? Luulen että kyllä, mutta en ole aivan satavarma. Muistan myös jostain lukeneeni, ehkäpä Rakennusmestariliiton historiasta tms, että jonkin verran naisia oli kouluttautunut rakennusmestareiksi ennen toista maailmansotaa.

Aarre-arkistorekisteristä jos hakee, niin sellainen löytyy kuin Osasto Mikkonen, mutta se voi olla joku ihan muu. Luettelon mukaan tästä olisi vain vahvuus- ja tappioilmoitukset, joten ei kuulosta hirvittävän lupaavalta.

Tämä jos mikä täytyy kyllä ehdottomasti laittaa "pitää tutkia" -listalle.
Uskon, että materiaalia kyllä on - mutta perinteinen haaste on löytää sitä! Vihjaiskaa minullekin, jos joskus osuu silmään.

torstai 5. helmikuuta 2015

Espanjalainen ratsu ja sen ohjeet

Oletko aina halunnut rakentaa oman espanjalaisen ratsun? Twitterissä nimittäin tuli keskustelua espanjalaisista ratsuista.




Vastauksessa oli linkki tähän blogiini! 




Espanjalainen ratsu ei siis ratsastukseen liity. Kyseessä on kehitysversio esteestä, joka lie kehitetty aikoja sitten. Suomessakin näitä rakennettiin sotien aikana, kuten tuosta ylläolevasta SA-kuvasta voimme päätellä.

Minulla sattuu olemaan työpöydällä sodan aikainen opas nimeltään Kenttävarustustyöt. Tästä löytyy myös ohjeet espanjalaisen ratsun tekoon. Seuraavat kuvat siis kyseisestä ohjesäännöstä.




Siitä niin!