tiistai 14. huhtikuuta 2015

Työvelvollisia naisia Viipurista

Kirjoitan juuri lukua työvelvollisuuslain toimeenpanosta talvisodan aikana. Tai tarkemmin, ylimääräisten harjoitusten ajoilta lähtien. Työvelvollisuuslaki nimittäin saatettiin voimaan 13.10.1939. Samalla käskettiin perustamaan kaikkiin kuntiin työvelvollisuuslautakunnat hoitamaan paikallista työtä. Alueellinen vastuu puolestaan oli kansanhuoltopiireillä, jotka menivät läänijaon mukaisesti.

Aineistoa olen kerännyt erityisesti kansanhuoltoministeriön arkistosta, jota löytyy Kansallisarkistosta. Valitettavasti oman aiheeni kannalta ei löytynyt mitään "mukavia" kokonaisuuksia, vaan ihan perinteiseen arkistotyöhön sai uppoutua - johtolanka sieltä ja toinen tuolta.

Yksi mitä jäin toivomaan, että olisikohan jossain ollut tilastot tai kortistot kaikista talvisodan työvelvollisista. Nämä tiedot toki käskettiin keräämään, ja niitä piti myös lähettää kansanhuoltoministeriöön, mutta en ole sellaisia löytänyt. Syitähän voi olla kaksi, joko niitä ei ole, tai en vain ole niitä löytänyt.

Yksi erityisen mielenkiintoinen kirje on otettava tässä esille. Sen lähetti työvoimatoimiston toimistopäällikkö Kaltio Viipurin kansanhuoltopiiriin 15.11.1939. Kirjeessä oli listaus 34:sta viipurilaisesta naisesta, jotka oli työvelvollisuuslain suomin mahdollisuuksin lähetetty erääseen tuotantolaitokseen, joka suoritti puolustuslaitoksen tilauksia. Miksi tämä kirje ylipäänsä lähetettiin, kun yhtään toista vastaava en löytänyt koko talvisodan kirjeenvaihdosta? No, alla olevasta kaaviosta näkee millainen oli näiden naisten ikäjakauma. Nuorimmat olivat syntyneet vuonna 1920 ja vanhin 1882.







ps. Jos jotain kiinnostaa, onko joku viipurilainen sukulaisnainen ollut listalla, niin minulta voi kysyä.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kirja: The Pacific

Vuosia takaperin ostin paikallisen citymarketin alennushyllystä Hugh Ambrosen The Pacificin, joka kannen mukaan on samannimisen HBO:n sarjan virallinen kirjaversio. Ennen ostamista olin katsonut "Tyynenmeren taistelutoverit" televisiosta. Kaupassa nopeasti silmäilin lehtiä ja totesin, että jonkinlainen viiteapparaatti oli liitetty mukaan.


Yksi historian tutkimuksen luonteeseen kuuluva seikka on se, että mitä enemmän lukee, sitä enemmän tietää luettavaa vielä olevan. Hetki sitten luin erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen, Paul Kennedyn The Engineers of Victory, jonka luettuani teki mieli lukea Tyynenmeren sotanäyttämöstä. Sitten muistin hyllystä löytyvän kirjan olemassaolon.

Ja kyllähän sen luki, kun tiedosti lukevansa hyvin popularisoitua tv-sarjan virallista kirjaa, joka kuitenkin perustuu selvästi vankkaan tutkimustyöhön. Vaihteeksi ihan hauska yhdistelmä itseasiassa. Hieman samankaltainen kuin Peter Englundin Sodan kauneus ja kauheus, nimittäin tässäkin seurataan sotaa läpi tiettyjen henkilöiden kautta. Positiivista oli se, että kirjan ja tv-sarjan hahmot eivät olleet yksi yhteen esillä kirjassa.

Rakenteeltaan The Pacific muodostui monen monesta lyhyestä pätkästä, joissa päähenkilöiden kautta kuljetettiin tarinaa eteenpäin. Sehän on sitten makuasia pitääkö lyhyistä pätkistä vai toivoisiko pidempiä ja perusteellisempia lukuja.  Loppua kohden kyllä tuli sellainen tunne, että hieman lyhyemmäksi olisi varmasti kirjan saanut sisällön juurikaan kärsimättä. Nythän tuo laajuus oli vajaa 600 sivua (ja pokkarina ja vähän liian pienellä kirjaisinkoolla).

Erityisen kiinnostaviakin kohtia löytyi. Näistä mainitsen lyhyesti kaksi erilaista, nimittäin sodan psykologisen kestämiskyvyn huomioon ottamisen. Ei ole pelkkää sankaritarinaa vaan myös merijalkaväen taistelijat saattoivat "tärähtää". Toisena (tai ehkä järjestyksessä ensimmäisenä) oli maininnat US Navy SeaBees yksiköistä.

Ei siis mennyt luettu aika hukkaan, ehkäpä sen takia, ettei suuria odotuksia ollutkaan.

ps. olikohan tämä allaoleva kuva syy siihen, miksi kirja oli ale-laarissa? ;-)


lauantai 4. huhtikuuta 2015

Liittoutuneiden voiton avaimia

The Engineers of Victory - The problem solvers who turned the tide in the Second World War. Paul Kennedyn erittäin kiinnostsva tutkimus, siitä miten liittoutuneet lopulta voittivat toisen maailmansodan. Hän lähtee liikkeelle realistisesta lähtökohdasta: ei ollut yhtä tekijää, joka sodan lopputuloksen ratkaisi. Vaan oli useita faktoreita, jotka lopulta paransivat mahdollisuuksia.

Varsinainen startti alkaa Casablancasta ja Saksan ehdottoman antautumisen päätöksestä. Keskipisteessä on ongelmanratkaisun historia! Kovin usein sotahistoriassa esitetään ylimmän johdon käsky - ja sitten suorittavan portaan suoritus. Kennedy ottaa tarkasteluun keskitason, jossa suunnittelu ja kehitystyö tehtiin. Pidän tästä näkökulmasta!

Ensimmäisessä käsittelyluvussa kohteena on merikuljetukset Britanniaan ja taistelu Saksan sukellusveneitä vastaan. Miten kuljetukset saataisiin perille ilman järkyttäviä tonnistojen menetyksiä? Tuossa vaiheessa esimerkiksi hävittäjien toimintasäde ei riittänyt kattamaan koko matkaa Amerikasta Brittein saarille.

Kaikkiaan lukuja on viisi, joiden otsikot:

1. How to Get Convoys Safely Across the Atlantic
2. How to Win Command of the Air
3. How to Stop a Blitzkrieg
4. How to Seize an Enemy-Held Shore
5. How to Defeat the "Tyranny of Distance"

Esimerkiksi lukujen 1, 2 ja 4 ongelmanratkaisuja tarvittiin Normandian maihinnousua ajatellen. Laivojen piti päästä Amerikasta Britanniaan, josta suuri maihinnousu suoritettaisiin. Onnistumista ajatellen ehtona piti olla myös ilmanherruus, jotta maihinnousu olisi mahdollinen.

Viitos-luvussa tarkastelussa on Tyynimeri ja sota Japania vastaan. Tässä yhteydessä esittelyyn yhtenä voiton avaimena tulevat merivoimien rakennusyksiköt, joiden nimeksi tuli SeaBees. Nämähän olivat siis jenkkislangilla Construction Battalions, CB, SeaBees.

Tätä kirjaa suosittelen varauksetta kaikille toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneille, kunhan sen muistaa lukea niin kuin tutkimuksia kuuluukin - kaikkea ei saa ottaa annettuna.

torstai 2. huhtikuuta 2015

13. tutkimuskuukausi

Maaliskuu oli ensimmäinen kuukausi Kulttuurirahaston myöntämästä toisen vuoden apurahasta. Aika kulkee ja homma etenee.

Maaliskuun ytimessä oli Päämajan työvoimatoimiston arkisto ja sen jälkeen armoton arpominen; mistä aloittaisin kirjoittamaan ja miten siitä kirjoittaisin!

Päädyin siihen, että lähden liikkeelle kansanhuoltoministeriöstä työvelvollisuuslain toimeenpanijana. Materiaali on mukavasti ja joukossa on myös pari huomiota herättävää settiä.

Tällä kertaa tällainen lyhyt "raportti", jossain vaiheessa taas enemmän ja tarkempia!